Faruza

Katso Näin tehtiin Faruza-kuvagalleria!

Ohjaaja Katariina Lillqvist kuvaa parhaillaan uutta animaatioelokuvaansa Faruzaa Prahassa. Faruza valmistuu kesällä 2011. Edeltäjiensä lailla tulee Faruzakin epäilemättä herättämään keskustelua eri puolilla maailmaa ajankohtaisen aiheensa vuoksi.

Faruza on keskiaikainen tarina Punaisen meren eristäytyneestä saarivaltakunnasta. Sen kuninkaat kehittivät vuosien saatossa ankaran lain: kaikkien saaren naisten oli käytettävä kuparista taottua, tiukasti lukittua naamiota 12-vuotispäivästään lähtien aina hautaan asti. Laki vaikeutti saaren kalastajaperheiden elämää monin tavoin. Naamion hankintaan kuluivat vanhempien kaikki säästöt, eivätkä painavan kuparin raskauttamat naiset voineet enää osallistua yhteisen elannon hankintaan myrskyävällä merellä.

Tarinan päähenkilö, pian 12 vuotta täyttävä Faruza on köyhän kalastajan ainoa tytär. Hänen isänsä ei iloitse tulevasta syntymäpäiväjuhlasta, ja juhlavalmisteluja seuratessaan Faruzakin ymmärtää, miten hänen huoleton lapsuutensa on kohta lopullisesti ohi. Taistellessaan kohtaloaan vastaan Faruza ystävystyy salaa saaren vihatun kuparisepän kanssa. Myös seppä on tyytymätön elämäänsä ja haaveilee muutoksesta. Kahdestaan kapinalliset karkaavat naapurisaaren helmenkalastajajien hoviin, jossa he saavat kuninkaallisen kohtelun: seppä näyttää taitonsa korujen valmistajana, ja Faruza lumoaa kaikki iloisilla tansseillaan.

Omaatuntoaan kuunnellen Faruza kuitenkin palaa ankealle kotisaarelleen missä yhä useampi nainen hautoo kapinaa. Heidän joukossaan on myös naamioonsa kyllästynyt kuningatar.

Enemmän kuin vain lyhytfilmi

Katariina Lillqvistillä on Faruzaa varten jo valmiina myös levityssuunnitelma, joka ei kulje pelkästään perinteisellä tv-festivaali-akselilla: ”Kun Faruza valmistuu, tavoitteenani on järjestää sille tavanomaisesta poikkeava promokiertue. Euroopan maiden ohella etsin kontakteja ja esitysmahdollisuuksia niin Iranissa, Irakissa kuin Afghanistanissakin.

Lähi-idässä toimii alueen monista ongelmista huolimatta edelleen melko monta kansallista ja kansainvälistä kulttuurivaihtoon erikoistunutta järjestöä ja tällä hetkellä olen hyvin kiinnostunut esimerkiksi Open Society Fundin toiminnasta islamilaisissa maissa. Näyttämällä Faruzaa mahdollisimman erilaisille kohderyhmille sekä idässä että lännessä pyrin luomaan avointa keskustelua tyttöjen roolista ylipäätään niin perheissä, yhteisöissä kuin koulutusjärjestelmissäkin. Ja toivon todella, että asenteet muslimityttöjä kohtaan - huivin kanssa tai ilman - muuttuisivat suvaitsevammiksi erityisesti oman maanosamme kouluissa ja kortteleissa.

Islam ei ole Euroopalle uhka, vaan mahdollisuus- ja juuri siksi on ruohonjuuritason monikulttuurityö niin tärkeää. Faruza tarina on universaalinen, ja jokaisen maan, niin kristityn, islaminuskoisen kuin ateistisenkin , nykytodellisuudesta löytyy käytäntöjä, jotka lukitsevat naiset näkyvän tai näkymättömän naamion taakse.

Anoreksia, nuorten tyttöjen kauneusleikkaukset tai keskenkasvuiseen kehoon leikatut silikonirinnat ovat oman aikamme länsimaisen kulttuurin rautaneitsyitä, jotka vaurioittavat yksilön henkistä ja ruumiillista kehitystä usein paljon rankemmin kuin illalla naulaan ripustettava huivi. Mutta viime kädessä kysymys on valinnanvapaudesta: kuka päättää kehostasi?

Kenttätyössä Faruzan levityksen aikana tulen käyttämään samoja menetelmiä kuin aikaisemmassa monikulttuuriprojektissamme MIRE BALA KALE HINissä. Se oli kuuden nukkeanimaation sarja joka pohjautui vanhoihin romanisatuihin ja tarinoihin eri puolilta maailmaa. Kuljin Miren kanssa monen vuoden ajan niin Suomessa kuin Tsekinmaalla, Hollannissa ja Belgiassakin, ja rankat mutta antoisat koulukiertueet tuottivat hyvää palautetta: asenteet romanioppilaita kohtaan muuttuivat myönteisemmiksi kaikissa vierailupaikoissa.

Tutkimme asiatietojen kasvamista ja mielipiteiden muutoksia ennen/jälkeen-piirustusprojektilla, jonka tulokset olivat usein riemastuttavia. Eräskin vantaalainen nuorimies kuvasi ennen Miren esitystä romaneita ”kansaksi, joka asuu Lapissa kodassa, on mustaa iholtaan ja pelaa koripalloa” - esityssarjan jälkeen taas saimme kolmen piirustuksen sarjan, jossa miltei kansatieteellisen tarkasti kuvattiin niin romanien matkaa Eurooppaan kuin heidän perinteisiä ammattejaankin. Toivon, että myös Faruza tekee matkallaan samanlaista ruohonjuurityötä."

Faruzan historiaa

Aloitin projektin suunnittelun kahdeksan vuotta sitten vieraillessani Teheranissa Mohammed Khatamin presidenttikaudella. Vaikka Iranin ilmapiiri oli Irakin sodan vuoksi äärimmilleen jännittynyt ( Bushin pommikoneet lensivät jo kohti Bagdadia ) , olivat kontaktit paikallisiin elokuvantekijöihin ja animaatio-opiskelijoihin erittäin antoisia ja inspiroivia. Niihin aikoihin iranilaisella älymystöllä oli vielä toiveita vapaamielisemmästä tulevaisuudesta: myös vaikeita aiheita kuten naisen yhteiskunnallista ja juridista asemaa islamilaisessa yhteiskunnassa käsiteltin säännöllisesti keskusteluissa, jotka herättivät intohimoja puolin ja toisin.

Mutta Teheranin taivas pimeni nopeasti: konservatiivit ja jyrkän linjan islamistit saivat vähä vähältä enemmän valtaa maassa, ja pian alkoi vapaamielisten lehtien sekä internet-keskusten alasajo; myös liberaaleja parlamenttivaalien ehdokkaita alettin painostaa ja vainota. Keväällä 2003 unelma suvaitsevaisemmasta yhteiskunnasta oli kuitenkin vielä elossa, ja näistä tunnelmista lähti Faruzan tarina liikkeelle.

Iranilaisten ystävieni kautta ymmärsin myös, miten animaatio on yksi islamilaisen taidemaailman nopeimmin kasvavista ja kiinnostavimmista sektoreista- eikä kyse ole pelkästään viralliseen levitykseen päässeistä teoksista. Erityisen suuri sosiaalinen tilaus on tasa-arvokeskustelun työkaluiksi soveltuvista perhekasvatusanimaatioista. Monitasoisten, vertauskuvilla taitavasti puhuvien tarinoiden avulla voidaan jopa hyvin vanhoillisissa piireissä käsitellä arkaluontoisiakin asioita ( kuten huntukysymystä) ilman niiden liian realistista kuvaamista.

Mutta huolimatta nuoren sukupolven muutostoiveista, sensuuri tekee usein vähänkään radikaalimpien animaatioiden tuotannon ja levityksen mahdottomaksi islaminuskoisissa maissa. Yksi tapa tukea paikallista yhteiskuntakrittistä keskustelua on Faruzan tie: elokuva tuotetaan ja kuvataan Euroopassa, mutta lopputulos saatetaan takaisin lähtöpisteeseen paikallisen yleisön ulottuville tavalla tai toisella. Lupasin tehdä parhaani projektin suhteen: tarina jonka löysimme historian varjoista kosketti minua monella tasolla - ja vaikka aikaa kului kahdeksan vuotta, en unohtanut sitä koskaan.

Sain ystäviltäni satunnaisiä sähköpostiviestejä aina vuoteen 2005 asti. Kehittelimme Faruzan tarinaa, kyselin tarkemmin sen yksityiskohdista ja kirjoitin yhä uusia käsikirjoitusversioita kunnes koitti pitkä hiljaisuus presidentti Mahmoud Ahmadinejadin noustua valtaan. Raskain mielin seurasin myöhemmin Iranin opiskelijamielenosoituksia vuonna 2009, ja kun näin uutiskuvat haavoittuneista, huntunsa riisuneista tytöistä Teheranin kaduilla, halusin yhä lujemmin pitää lupaukseni palata takaisin Faruzan kanssa jonakin päivänä. Katso myös Näin tehtiin Faruza-kuvagalleria!

Faruza galleria